Sipoon Discstroyers

Sipoon Discstroyers ry oli ensimmäisen kerran historiassaan edustamassa SM-tasolla. Kisoihin päästiin jopa kahden joukkueen voimin (avoin sekä sekajoukkue).

Joukkueissa mukana olivat avoin: Gabriel Särkelä, Markku Mustonen, Henry Söderling sekä Matti Koskenmäki. Sekajoukkuetta edusti: Pasi Piispa, Juuso Suominen, Marko Moisio sekä Niina Koskenmäki.

Pelimuotoina kaksipäiväisissä kisoissa oli henkilökohtainen tulos, joka määritti tulevan reikäpeli vastustajan. Toisena päivänä pelattiin pari best shot sekä best/ alt joukkuepeli.

Avoimen kisat Kapteenin näkökulmasta:

”Kisoihin joukkueemme asetti sijan 19 tai parempi.

Henkilökohtainen kierros oli alustavasti se kaikkein tärkein paikka onnistua, jos haluaa väyläpeleissä onnistua saamaan ”heikomman” joukkueen vastaan. Henkilökohtaisella kierroksella selkeä onnistuja oli Markku Mustonen -5 kierroksella. Itseni osalta kierros +2 oli omaa ns perustasoa. Muutama epäonninen skippi ja pari pikkuvirhettä lukuunottamatta peli sujui. Gabrielin kierros oli hieman alakanttiin ja Hesari pelasi huomattavasti alle oman tasonsa. Jännitys näkyi kyllä jokaisen pelissä tavalla tai toisella.

16 sija toi vastaan viidenneltä sijalta Kuhmoisten väyläpeleihin. Vastaan asettui siis kovia pelimiehiä reilusti yli 900 ratingeillään. Peleissä lähinnä Kaapo ja Hesari pelasivat hyvät kierrokset viemällä vastustajansa melkein loppuun asti. Erno Lampinen (DKK) piti hienolla pelillään Markun mollissa ja itse kapteenina möhlin mahdolliset 20 pistettä päästämällä johtoasemani käsistä ja tasaisen väännön Kuhmoolaisille.

Seuraavaan päivään lähdettiin sitten erittäin tyhmällä ja amatöörimäisellä tavalla: ilman lämpöä. Best shot pareina Koskenmäki/ Särkelä ja Söderling/ Mustonen. Kylmällä kropalla väylä 17 Reipas 300m menikin heti bogeyksi ja muutenkin luotto keittämiseen oli huono. Useita pieniä sekä isoja virheitä tuotti kisojen huonoimman -4 kierroksen. Myös Hesari ja Make kärsi suunnattomasti puttivirheistä ja -6 ei lämmittänyt mieltä sekään.

Samaa suloista katkeruutta päästiin maistamaan joukkue best-alt peliä. Kisassa joukkueen parit vuorottelevat avaisvuoron Joka toisella väylällä. Tämän jälkeen jatkuu bestshottina vuorotellen, kunnes kiekko on korissa. Raskaat kisat ja ”kokemattomuus” näkyi tässä ehkä eniten, koska hesarin kahden viimeisen väylän 20+ metristä upotusta lukuunottamatta , kotiin ei jäänyt paljon kerrottavaa. Kenelläkään peli ei vaan auennut. -3 kierros oli tosiasia ja Nöyrin mielin takaisin harjoittelemaan.

Kaikesta huolimatta saa olla erittäin tyytyväinen koko tiimin peliin ja kokemusta tuli huomattavasti. Kaikki oli niin lähellä, mutta silti hyvin kaukana. Tavoitteisiin päästiin ja ensi kesänä sitten lisää.. ”

-avoimen kapteeni Matti Koskenmäki

Seka sarjassa tilanne nähtiin seuraavalla tavalla:

”SEKA joukkueen osalta SM-kisat muistuttivat jossain määrin näyttämönä toiminutta Tarinalaaksoa; nousua ja laskuja riitti. Koettiin onnistumisen iloa ja toisaalta katkeraa pettymystä kun kiekot eivät tahtoneet totella. Suuria tunteita skaalan molemmilta laidoilta, mutta juuri näin sen pitää ollakin. Kyllä SM-kisoissa pitää pelata tunteella.

Ensimmäinen kierros (henkilökohtainen tuloskierros) jäi tulosten valossa SEKA-joukkueelta vaisuksi. Onnistumisia ei juurikaan osunut kohdalle, mikä ainakin osittain selittynee radan tuntemuksen puutteella. Saattoipa tuo suuren kisan tunnelmakin luoda ylimääräistä jännää sillä olihan kyseessä kuitenkin kaikille ensimmäiset SM-tason kisat tässä lajissa.

Toiselle kierrokselle (henkilökohtainen reikäpeli) lähtökohdat olivat pisteiden valossa heikot, johtuen peliformaatista. Koska reikäpeliin parit luotiin mallilla ”paras joukkue heikointa vastaan, kakkonen toiseksi heikointa jne.”, tiesi ensimmäisen kierroksen vaisu menestys vastustajaksi avauskierroksen jälkeen kakkosena olleita Jyväskylän Liitokiekkoilijoita. Kovasta vastuksesta huolimatta toisella kierroksella nähtiin hieman pirteämpää peliä ja erityisesti naarassutemme Niina laittoi JyLi:n naispelaajan todella tiukoille vieden pelin ihan viimeisille väylille. Harmi vain että peliformaatin vuoksi vain reikäpelin voittaja saa pisteitä, joten hyvästä pelistä huolimatta pisteitä ei herunut.

Kolmannella kierroksella (best shot parigolf) palattiin pistekantaan. Moisio-Piispa parin -4 tulosta voidaan pitää jopa jonkinlaisena onnistumisena, joka saavutettiin kurinalaisella pelaamisella. Ennen kierrosta sovittiin että pelataan mieluummin varma par kuin haetaan riskillä pirkkoa ja tässä pelikirjassa myös pysyttiin, vaikka se edellyttikin parissa kakkosputissa vain mukin alle laittoa. Mahdollisuus olisi ollut vielä parempaankin, sillä muutama pirkko jäi rautoihin ja viimeiselle väylälle (väylä 18) lipsahtaneen vahinkoboginkin olisi voinut kyllä välttää. Koskenmäki-Suominen pari ei aivan päässyt liitoon päätyen lopputulokseen +2.

Neljäs ja viimeinen kierros (joukkueparigolf best/alt) pelattiin Brutal Force joukon kanssa ja susille peli alkoi vallitsevan sään mukaan aurinkoisesti. Avausväylältä (väylä 10) par ja heti perään pari pirkkoa, joten väylälle 13 lähdettiin mukavasta -2 tilanteesta. Ja sitten alkoi tulla vettä taivaalta. Saimme niskaamme varsin intensiivisen sateen joka onneksi ei kestänyt kovinkaan pitkään. Onnistuimme vieläpä ottamaan sateen aikana pelatuilta väyliltä 13-15 kaksi paria ja yhden pirkon. Mystistä kyllä, tuon sateen jälkeen allekirjoittaneen peli hajosi täysin, enkä saanut aikaan yhtään onnistunutta avausta enää väylän 13 jälkeen. Peli-ilme ei ehkä muillakaan ollut kaikilta osin ihan parasta mahdollista ja saattoipa raskaan radan kiertäminen jo neljättä kertaa alkaa painamaan jaloissakin. Kompuroinnista huolimatta lopputulos saatiin pysymään jollain tapaa siedettävänä ja onnistuimme tuloslistalla jättämään taaksemme kanssamme pelanneen Brutal Forcen lisäksi myös OriDC:n ja DGV II:n. Tämä tiesi lopullisessa tuloslistassa sijaa 19. eli ensisijainen tavoite tuli täytettyä; emme olleet viimeisiä. Totuuden nimissä, jos olisimme päässeet tasollemme tuolla ensimmäisellä, henkilökohtaisella tuloskierroksella, olisi varmasti nyt kolmen pisteen päähän jäänyt Orimattila Disc Club ohitettu. Ehkä jopa myös Disc Golf Vikings II 😉

Lopuksi haluan kiittää Sipoon parasta frisbeegolf seuraa ja erityisesti kaikkia SM-karkeloihin MPO ja SEKA sarjoissa osallistuneita. Hieno reissu ja oli suuri kunnia kipparoida SEKA-joukkuettamme.

Kapteeni (SEKA) kiittää!”

Näihin tunnelmiin on hyvä paketoida ensimmäiset SM tason kisat ja ensi vuonna kuullaan varmasti lisää.